<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaikka kuinka suunnittelee, että nyt kyllä kirjoittelen juttua blogiini, niin ei ne suunnitelmat pidä paikkaansa. Edellisestä kerrasta näyttää olevan aikaa jo liki kuukauden verran. Mihin tämä aika on tästä välistä oikein kadonnut?

Talven flunssat on sairasteltu ja Esan synttärijuhlia käytiin yksi viikonloppu Rukalla juhlistelemassa. Siitä reissusta olisi tuhat tarinaa, mutta antaapa nyt olla kuitenkin J Valokuvia tuli tuollakin reissussa otettua vähänlaisesti. Hommaa oli muuten niin paljon tällä juhlatoimikunnalla, että ei kerennyt kameraa juurikaan kätösissä pidellä – ja siinä naurunremakassa se pääsi kyllä ihan unohtumaankin. Niin, ne kolmikymppiset on juhlittu mutta monella on vielä edessä – itselläkin kovaa kyytiä lähestyy. Huh huh, onneksi ei vielä tänä vuonna…

 

Yhden viikonlopun olin koulutuksessakin, viime viikonloppuna pyörähdettiin yksi yö kotosalla Suomussalmella. Oli kyllä mukava pötkötellä pitkästä aikaa omassa sängyssä. Nukutti hyvin. Ajattelin kyllä tulevana viikonloppuna myös kiiruhdella Pyryläisen kanssa täältä Kajaanista Suomussalmelle. Ottaisi sellaisen ulkoilu ja rentoilu fiiliksen päälle – ja sen kameran mukaan. Tuleekin sitten helmikuu muuten olemaan sellaista aikaa, ettei kerkeä täältä muualle kuin etelän suuntaan.

 

Jokohan ne sukset ottaisi tänä viikonloppuna varastosta esille. Vaikka latu kulkee täällä Kajaanissakin ihan talon nurkilla niin olen keskittänyt kaiken ulkoiluajan Pyryläisen ulkoiluttamiseen. Ennemmin sitä lähtee koirulin kanssa lenkille, jotta ei taas kerran joudu pikkuista yksikseen jättämään. Ja vielä kun sairasteli koirakin tuossa…nyt sitten molemmat ollaan entistä vahvempina liikenteessä J Tottahan toki.

 

Eikö ole ihanaa, kun on päivä pidennyt jo huomattavasti?

Kevättä odotellen,

Riitta