Olipas se mukava viikonloppu - rentouttava sellainen. Tuli nukuttua erittäin hyvät yöunet ja kuljettua pitkin metsiköitä ihan mukavasti. Perjantai-iltana ajeltuamme Suomussalmelle keksittiin äipän ja isän kanssa, että lähtään käymään makkaranpaistossa. Mikäpäs se kesäyönä ajellessa ja ollessa. Mentiin Malahviantien varteen, käveltiin Aittojärvien ja Keräsensalmen kautta Kaartojärvelle. Oli kyllä mukava keli ja maasto mitä ihanin kulkea. Eipä se siis kumma, että joka vuosi siellä tulee käytyä kävelemässä. Mukavat muistot joka kerralta.

Pyryläinen tuumailee Kaartojärven rannalla. Takana rajavyöhyke. Suuri ja mahtava Venäjä alkaa.

Nuotiokahvithan ne kahveista parahimmat. Kello jotakin 23 korvilla.

Pyry tuijotti herkeämättä nuotiota. Vai makkaraako se oli?

Kävelyreitti on osa Sinistä polkua. Kiemurtelee pitkän matkaa harjuja pitkin ja järvien rannoilla. Joskus pitää kulkea pidempi pätkä kerralla. Raate-Kuivajärvi lienee sopiva jollekin kesälauantaille. Yötä pitää ehottomasti olla tällä piiiiiiiiitkällä matkalla.

Metsässä on paljon vanhaa jäljellä. Kelot ovat upeita. Tässä puussa pesiä oli rutkasti - luonnon oma kerrostalo.

Ilmansaasteiden indikaattori eli naava. Tämä metsä siis mitä puhtoisin.