Mitä se taas myrskyää,
rannassa kiviin tyrskyää?

Sitä se tuuli mullistaa
     jotta aurinko esiin tulla malttais
rannat ja kivet järvi puhdistaa
     paljain varpain astella saattais

Metsässä puut kumartaa
     kesää kontallaan houkuttavat
samalla roskat pudottaa
     harteiltaan taakat maaduttavat

Ja pitää sitä olla linnuillakin
     myötätuulta matkojen tekoon
Muurahaiset saavat tuulelta neulasia
     suuren suurehen asuinkekoon

Antaa se iloa myös lapselle
     joka kaarnasta purjeen on tehnyt
katsoo kaukaisimmalle laineelle
     jonne pursi jo hetkessä mennyt

Ja kyllä se tuuli tuudittaa
     myös lintupoikaset unten maille
ja samalla se minulle muistuttaa
     ei ihminen mitään voi taivahan säälle.

Muutama viikko sitten Marika, Tero ja Niina oli viikonloppua viettämässä luonamme. Perjantaina istuttiin rannassa makkaranpaistossa pitkä ihana ilta, siitä joitain kuvia. Lauantaina tehtiin sitten hieman talkoita - metsästä harvennetut puut sai kyytiä halkoranteelle ja me naiset kiskottiin monen monta pensasta juurineen pois talon päätystä tulevaa terassia varten. Laitetaanpa muutama kuva niiltä ajoilta tässä joutessaan... Niin, ja olihan tietty Pyry, Rico ja Danikin vauhdissa mukana kuten kuvista näkyy :)

taivas on musta

maailma raikaa

ilmassa silti on

outoa taikaa

 

ukkonen riehuu

ja sadetta riittää

tuulen pyörre

peltoa niittää

 

miksi nyt pauhaa

taivasten herra

eiköhän riittäisi

puuskaus kerran

 

muistuttaa meitä

kuka se ohjaa

kelien kulun,

ilon ja surun

 

mut mitäpä siitä

samahan se on

myrskykö lienee

vai paiste auringon


elo on silti

niin autuaan armas

kun omalla maalla

on jokainen varvas!

Vettä sataa kaatamalla

onneksi en ole taivasalla

uunin lämpimän vieressä

katselen järvelle mietteissä

Milloinhan sulaa Haukiperän selkä

päästäisiin hakemaan kalaa järveltä

milloin laineet rantaan lyö

milloin on kirkas ja kaunis kesäyö

 

No ei mene kauaa

ei varmastikaan

kun laineiden yllä taas ratsastetaan

aurinko välkehtii pitkin pintaa

ja lämmittää kummasti jokaisen rintaa

 

Niin se on, aika kuluu

metsä keväisellä äänellä jo puhuu

lintuja saapunut, pääskyä ootellaan

kohtahan sitä jo juhannuskokkoa kohotellaan

 

Ja metsä tuoksuu ihanalta!