Pakkaset paukkuu, aamulla oli kolomisenkymmentä astetta. Vilutti - niin minua kuin Pyryäkin. Pyry kyllä mielellään jää tällaisilla keleillä kotiin köllöttelemään, kun itse lähtee töihin. Hiukkasen se pyörähtää pakkasella ulkona ja sitten alkaa anelevasti katsoa, että eikö sitä jo takaisin kotia mentäisi...nostelee malliksi jalkoja...kalisuttaa leukoja...jotta varmasti ymmärtäisi sen hienohipiäisen koiran ajatukset. Juu, ei sitä pakkasella noin pienikinttusta kauaa passaa ulkona käyttää. Kyllä reilu kakskymppiä alkaa jo Pyryläisestä tuntua kylmältä. Kenestäpä ei :)

Juu, Pyryläinen lähti katsomaan Esanderin kanssa Tempun luokse kiekkoa. Ne miehet... Minä laitoin saunan lämpiämään, ihana saunoa itsekseen, saa maata reporankana pitkin lauteita. Huomenissa sitten aikaisin töihin, kellon laitoin jo soimaan 4.30 ja tähtään kuudeksi tehtaalle. Aamukoneella tulee (taas) vieraita tutustumaan tuotantoomme, joten pitää skarppina olla paikalla. Hyvähän se on, että vieraita käy, en minä sillä =) Kiirettä vaan piisaisi muutenkin.
Pitäisi tässä pakata vielä tälle illalle. Huomenna ajelen jo Kuusamoon - torstai ja perjantai on koulutusta siellä. Ihanhan tuo on mukava lähteä. Kotona Suomussalmella ajattelin matkalla pyörähtää kahvilla ja pitää hakea myös kamera sieltä, ko jäi viimeksi. Pääsee taas kuvailemaan. Illalla tosiaan ajelen Piian ja Veetin luokse, aamulla jatkan siitä sitten Rukalle. Kiitoksia vaan Piialaiselle, kun saa näin kesken viikkoa tulla yökylää :) Nähdäänpähän nyt sitte vähä useammin, kun sitten viikonpäästä olisin taas tulossa... Painellaan sitten yhdessä Rukalle =) Mahtavaa! Näkee Veetipoikaa oiiiiiikein kunnolla sitten. Juu, sellaista se on. Perjantaina ajelu sitten iltahämärissä kotiin Kajaaniin, muutama työkaveri kyytissä. Silloin ei kerkeä Suomussalmelle pysähellä. Juu, mutta ei muuta ku pakkailemaan ja saunomaan, jotta on aamulla skarppina. Van kuka se luulee, että minä saan tähän aikaan unta... krooh...

Tuossa tuli kateltua taas viime vuoden valokuvia. Ylläri ylläri, taas Vuokista. Tässä on heinäkuinen yö, peilityyni lampi, laituri tosin jättää muutamat laineensa sen pinnalle. Melkolailla voipi kuvitella tuon tunnelman... Ihan hiljaista. Äärettömän hiljasta. Hieno tunnelma. Meikäläiset tykkää.

Yöllä kävimmä ajelemassa ja luontoa katselemassa ja kuuntelemassa Lohikankaan tienpäässä. Matkalla pysäheltiin Ohakkeen lampien luona - vai mikä niitten oikea nimi liekään. En tiiä mikä se kiehtoo tuossa luonnossa ja metikössä, ku siellä pitää yötä päivää liikkua. Kyllä se taas rupeaa kauhea ikävä tulemaan pois täältä kaupungista... Miksi sitä ihminen ei voi asustella siellä missä haluaisi. Sitästä on monasti saanut kysellä. Juu, elämä on.