Lueskelin kirjan Nälkämaan Keisarista, Ilmari Kiannosta. Tuleva kotitalo on sijaitsee paikalla Karhulanrannassa, jonka kautta Kiantokin kipusi rantamille monet kerrat veneellä Turjanlinnasta tullessaan. Näin ainakin talon nykyinen asukas, paikkakunnan kotiseutuneuvos on kertoillut. Tähän Kiannon tekstiin minun on hyvin helppo samaistua. Hänkin kolmikymmenvuotiaana Suomussalmelle palatessaan:

"Virittäkööt muut viulunsa kaupunkilaisuuden kunniaksi - minä soitan katajaista kannelta maalaisuuden ylistykseksi. - Kymmenen vuotta mies oli pakottanut itsensä kuuntelemeaan kaupunkien korviasärkevää räminää - nytpä hän koskemattoman korven kuiskinnan kuuli. Kymmeneen vuoteen hän ikäänkuin ei ollut nähnyt taivasta - nytpä hän näki miljoonia tähtiä korkeudessa ja ymmärsi niiden pyhän säteilyn. - Kymmeneen vuoteen hän ei ollut keksinyt sitä, mikä ihmiselle on samaa kuin aurinko kasville - nytpä senkin löysi: itsenäisyystaistelun. Luonnollisen vapauden! Luonnon karaisevan yksinäisyystunnelman! Luonnollisen rakkauden. Luonnollisen vihan. Luonnollisen pelon... Luonnollisen levon ja väsymyksen, nälän ja nautinnon sekä ikuisen ihanteen. - Suomen kansa! Et ole liioin luotu kivilinnoijen torneissa kitumaan etkä sileitä katukäytäviä matalassa kengässä maleksimaan, et esplanaadein leposohvilla kesähelteessä venyttelemään etkä keinotekoisten lammikkojen joutsenia ihailemaan vaan luotu olet pirttiäsi honkaista hallitsemaan ja kuppelehtivaa metsäpolkuasi varsisaappaissa polkemaan; erämaasi riistaa risahtamatta väijymään; niittykoskiesi heleillä rannoilla hihasillasi heilumaan; maan mullassa mykränä myllistämään; tuhatjärviesi ulapoilla venheelläsi kiikkumaan ja korpikoskia pitkällä paltamolla alas viilettämään!"

Vielä kun olisi kosket vapaina ja honkalinna kotona van menee se hyvin näinkin! :)