Kesätuulessa puut huojuu,

rannat loisketta laineiden saa.

Katson taivahanrantaa ja venhettä

tuulen pyörteissä keinuvaa.

 

Sitä pelkää ei mies,

ei iäkäs nainen,

jotka tottuneet on tuuleen

ja järvehen laineen.

Nähneet kuohuja on

monta maailman mutkaa.

Kaikki tuomat on kohtalon,

kotiseutu ei syömmestä kaonnutkaan.

 

Kotirantaan tiet viimein kulki,

laineet järven vain keinuttelee.

Huomaan hyvään kotipirtti sulki,

muistot laineilla kimaltelee.

 

Kulkea sain kotiin.