Kesätuulessa puut huojuu,
rannat loisketta laineiden saa.
Katson taivahanrantaa ja venhettä
tuulen pyörteissä keinuvaa.
Sitä pelkää ei mies,
ei iäkäs nainen,
jotka tottuneet on tuuleen
ja järvehen laineen.
Nähneet kuohuja on
monta maailman mutkaa.
Kaikki tuomat on kohtalon,
kotiseutu ei syömmestä kaonnutkaan.
Kotirantaan tiet viimein kulki,
laineet järven vain keinuttelee.
Huomaan hyvään kotipirtti sulki,
muistot laineilla kimaltelee.
Kulkea sain kotiin.
Kommentit