Vettä sataa kaatamalla

onneksi en ole taivasalla

uunin lämpimän vieressä

katselen järvelle mietteissä


Milloinhan sulaa Haukiperän selkä

päästäisiin hakemaan kalaa järveltä

milloin laineet rantaan lyö

milloin on kirkas ja kaunis kesäyö

 

No ei mene kauaa

ei varmastikaan

kun laineiden yllä taas ratsastetaan

aurinko välkehtii pitkin pintaa

ja lämmittää kummasti jokaisen rintaa

 

Niin se on, aika kuluu

metsä keväisellä äänellä jo puhuu

lintuja saapunut, pääskyä ootellaan

kohtahan sitä jo juhannuskokkoa kohotellaan

 

Ja metsä tuoksuu ihanalta!