Onpas mennyt alkuviikko taas nopsanlaisesti. Ei ole muka kerennyt edes kuvia kameralta siirtämään koneelle, saati sitten tänne kirjoittelemaan. Hölmöläisen hommaa.

Juu, mutta tarkoituksenani oli kertoilla muutamin sanoin ja kuvin viime viikonlopusta. Oikein mukavasta viikonlopusta Laiskanlahdella :) Perjantaina tosiaankin syhkäsin koirulin kanssa Suomussalmelle, heitin Pyryn kirkonkylälle hoitoon ja jatkoin itse matkaani Vuokkiin ja siellä tarkemmin Laiskanlahdelle. Vihtori ja Raija lähti reissuun ja minä jäin Antti-serkkuni kaveriksi viikonlopuksi talonmieheksi ja koirulien&kissojen kaveriksi. Antilla kävi kavereitakin kylässä ja minä huvittuneena kuuntelin näiden seiska-kasiluokkalaisien jutteluita - meinaan ku on ihan samoja opettajia ollut itselläkin yläasteaikaan ja vieläkin on ihan samoja kujeita oppilailla kuin silloinkin. Jännää :) Antin kanssa sitten ruvettiin laulamaan karaokea, reviteltiin vähän suomipoppia. Hehe!!! Meinasi mennä kyllä välillä vähän nauruksikin... Antti soitti kitaralla samalla - saatiin vähän lisäpotkua biiseihin. Voi ku meillä oli hauskaa :)

Ja näläkähihän se tuli laulaessa. Mentiin karkeloiden päälle grillikotaan rauhoittumaan ja istuskelimma siellä pitkän hetken. Paistettiin hiillokset itellemme ja tietty myös Pamille. Nam ku se oli niin hyvää :P

Nukkua hurkastiin sitten ihan hyvät yöunet. Aamusella konkoilin alakertaan ja kahvia odotellessa luin Kainaria. Rillu päätti sitten tulla keskeyttämään lukuhetkeni ja istahti siihen lehdelle. Rapsuta rapsuta rapsuta. Ja minähän rapsutin. Ihana kisuli - joskin tässä paljon tylymmän näköinen kun livenä oikeesti onkaan ;)

Antti soittopuuhissa, vihellyskin onnistuu :) Kyllä se hyvin vetää, melkoinen soittotaituri monella instrumentilla.

Lauantaina vietimme rauhallisissa merkeissä jonkun xx-syntymäpäivää :) Kävimmä Antin kanssa Ämmänsaaresta pitsat hakemassa, mentiin syömään ne sitten meille Hakalantielle ja tuhautettiin syödä valkosipulia sen verta paljon, että meinasi itselläkin taju lähteä... Mutta hyvää oli. Morjestimma siinä samalla äitiä ja isää muutaman minuutin verran. Sitten kiidettiin Kettusille, taidettiin siinä jotkin juhlakahveet juoda ja poimittiin samalla Pyry ja Esakin Vuokkiin mukaan. Illalla lähdimme vielä järvelle pilkkimään, mutta mutta...

Vain yksi uskalsi mennä avannoille asti... Koiratkaan eivät tuota kuvan kosteikkoa suostuneet ylittämään - minäkin jäin visusti rannan puolelle. Ei sitä uskalla kovin käppäillä tuollaisilla jäillä ku kumppari uppoaa korvia myöten sohjoon. Jäimme sitten katselemaan kun yksi innokas pilkki. Ja kala söi tietenkin ihan älyttömästi - mitään matoja, toukkia tai muuta vastaavia ei tarvinnut... Oli hämärä tulollaan, joten ei viivytty jäällä kuin hetkinen.

Niin, tämä se on se Pyryläisen "morsian". Vähän pyryläistä kookkaampi, mutta ei se ihastusta ole haitannut :) Meinaa vaan tosissaankin välillä Pyryllä olla hankaluuksia leikkiä morsmaikun kanssa, mutta ketteryytensä avulla pääsee kuitenkin välillä turvaankin isoja tassuja. Jännä pariskunta =o)

Juu, ja sunnuntaina sitten aurinko paistoikin oikein kunnolla. Lähettiin aamupäivästä pilikille Ala-Vuokin kylän kohdille. Laiskuus iski ja piti suunnata valmiille rei'ille :) Oli edellispäivänä pilkkikisat siellä ja reikiä oli hullunlailla ympäri rantavesiä, joten helppoa oli vaihtaa reiältä reiälle, joita oli kairailtu parin metrin välein koko ranta-alueelle. Siellä se Pyrykin innoissansa pökälehti ympäriinsä. Ja haukkui tietenkin välillä ku oli niin huisin kivaa ja hänkin halusi jotenkin ilmaista innostuksensa. Hölmö se kyllä välillä on - hyvällä tavalla :)

Kyllä se harmitti taas kympillä sitten ku tuli kotiinlähdön aika. Käytiin lähtiessä vielä meidän mökillä äitiä ja isää morjestaa. Railin ja Enskan luona kävimme myös kyläilemässä - oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja sainpas Enskalta hienon taulunkin lahjaksi... Joskus olemma yhdessä maalailleet tällä "virvatulitekniikalla", joten kiva oli sellainen taulu myös itselle saada. Jees, Tanssii tähtien kanssa -kisailut vielä katsoimme kirkolla ja sen jälkeen ajelimme iltahämärissä Kajaaniin. Pyry oli kyllä niiiiiiin väsynyt kun kotiin päästiin. Hyvä, että maanantai aamuna jaksoi edes aamukävelylle nousta. Epäreiluahan se oli sitten ku itse lähti töihin niin koiruli jäi vaan täkkien väliin koisimaan. Ei edes raskinu herätellä tai petiä petailla... Voi sitä koiranelämää :)