Kylläpä on mahtava homma, että huomenna alkaa viikon loma. Osasinpa kyllä kesän alussa nappiin ajoitaa tämän lomaviikon pitämisen. Huomenna körryytellään Suomussalmelle Pyryläisen kanssa, laitetaan viikon kamppeet opelixin peräkonttiin, jotta ei ainakaan pakon edessä pidä tulla kaupunkiin välillä.

On tässä viime päivät kyllä olleet murheen murtamia - ja tulee varmasti vielä olemaankin. Ei sitä mummuakaan olisi vielä haluttanu poisa antaa, vaikka ikää 94 vuotta olikin...mutta se että Enskakin lähti näin yhtäkkiä...on kyllä vetänyt hiljaiseksi mielen. Näin sitä saa ihmetellä vaan tätä elämän tarkoitusta, mitä sitä tämmöisiä pitää tähän tahtiin sattua. Mutta eipä näitä päiviä täällä itse määrätä, elellään nyt sitten sen mukaan. Semmoista se elämä on, ei voi muuta sanoa. Kun ei tätä tekstiä nyt tule niin räpsin muutaman kuvan meidän kodista tuonne alasivulle, kurkatkaahan pirttiin.

Tuikkikoon sinulle tähdet,
loistakoon kirkkaana kuu.
Minne nyt ikinä lähdet,
polkusi valaistuu.

Olet niin kaukana täältä,
sydämen ystävä.
Kun katsoo tähtien päältä
kaikki on lähellä.

Runo: Anna-Mari Kaskinen, Kuva: Minna L. Immonen