Nam, täytyy kyllä heti näin alkuun letkauttaa. On se hyvää tuo pinaattikeitto, ja mukavan nopeaa ruokaa kurnivaan nälkään näin työpäivän päätteeksi. Sitä oltaisi taas keskellä viikkoa menossa. Älytöntä päivien viemää... Esko on Helsingin päässä tämän viikon ollunna ja tänään siellä juhlistavat 1,5 vuoden koulutuksen päättymistä. Josko sitä on jotain sitte reissuilla opittu... :) Eiköhän.

Vähän meinaa kurjaa syksykeliä pitää. Ei oikein tuo hienohelma Pyryläinen suostu vesisateessa kulkemaan, joten on jääny lenkkeilyt melko lyhyiksi viime päivinä. Tosin ihan suosiolla oon minäkin sisälle jääny... Ei sitä kehtaa tuolla länttästä ja saapipahan kerranki hyvällä omallatunnolla maata sisällä. 

Tässä on mietitty, että mitä sitä viikonloppuna hommaisi. Kuin tilauksesta Vihtori-enoni soitteli, että josko sitä viikonlopuksi Vuokkiin menisi talonvahdiksi. Ja tottamaar se passaa! Mikäpä se on Pamin, Rillun ja Mitsun kaverina ollessa. Ja pääseepähän metikköönki kulkemaan. Ihanaa :) Alkoihan se aurinko paistaa tämänkin päivän ylle. Aamusta tuntuikin, että mikään asia ei suju niin kuin haluaisi - sekös saakin minut sitten kiehumaan kiukusta... Omapäinen, jääräpäinen, äkäinen ihminen kun oon. Siltä se on tänään tuntunut ;) ja ehkä kuulunutkin... Joo, menee höpinät nyt niin oudoiksi ja ei-ymmärrettäviksi, että taidan ruveta kahvin juontiin tässä ennen Emmerdalen alkua. Voi himppu ku joku pistelisi sitä Cain Dinglea nokkaan. Häjy äijä.