Ja hyvänen aika! Maaliskuun puoliväli on taittunut ja tässä sitä ollaan kaikessa tohinassa unohdettu taas kirjoitella tänne yhtikäs mitään. Valokuvien ottaminenkin on jäänyt hyvin vähälle...pitäisi se uusi kamera saada. Tai siis itsestähän se on kiinni, että mihin sitä sijoittaa, van on ollut tässä vähän muita rahanreikiä ajateltavana.

Nyt on melkeinpä koti Kajaanissa pakattu muuttokuntoon (melkein siis...varasto odottaa purkautumistaan). Niin yllättäen se uusi koti sitten Suomussalmelta löytyikin, että saa vaan ihmetellä miten kaikilla asioilla on aina tapana järjestyä, kun vaan malttaa odottaa ja tarttua sitten tilaisuuden tullen rattiin kiinni. Niin, eipä se olisi tämäkään torppa syliin juossu ilman omaa yrittämistä ja hieman ehkäpä onnekkaitakin sattumia.

Sitähän sitä on haettu - omaa taloa, vähän vanhempaa kun uutta ei kaivata, omasta rauhastaan, mielellään rannan läheltä ja taajaman tuntumasta. Johan kuulosti kriteerit sellaisilta, että itsekin ajatteli ettei tuollaisesta tohdi oikeasti edes unelmoida. Mistä se muka nyt juuri putkahtaisi kun meillä on sellaiseen tarvetta, Kajaanin asunto saatiin myytyä ja uutta asuinsijaa oli katseltava. Niin vaan kävi. Nyt odotellaan kauppakirjojen allekirjoittamista omakotitalosta, 100 metriä Kiantarjärven rannalle, oma rauhallinen sijainti tien päässä, jonka varrella ei muita ympärivuotisia asukkaita majaile. Kirkonkylälle on matkaa pari-kolme kilometriä ja Ämmänsaareen vajaat kymmenen. Talo henki heti eteisestä sellaista kotoista tunnelmaa, johon pystyi helposti ihastua. Ikkunoita on kivasti, joten luonto tulee lähelle. Mikä mahtavinta, leivinuuni puuhellan kera odottelee käyttäjäänsä! Nyt kun tässä tätä kertaa ja kirjoittelee, tuntuu jo melkeinpä uskomattomalta, että löydettiin tämä paikka joka on kuin meille tehty. Kai se joku korkeampi Herra on ollut ohjaamassa muutamassa risteyksessä.

Voineeko joku uskoa, että minulla - ehkä maailman toiseksi kärsimättömällä ihmisellä on hiukan hinku jo päästä muuttamaan uuteen kotiin... Ei tässä toki kauaa mene. Kimpsut kuljetetaan maaliskuun viimeisenä viikonloppuna Suomussalmelle, tulevan talon autotalliin ängätään niin paljon kuin mahtuu. Sitten asustellaan Kettusten vintillä sen aikaa, että talon täytteet on entiset asukkaat pois saaneet. Onneksi huhtikuussa on pääsiäisen vapaita ja sitten pääsiäiseltä vielä lomaviikko, jolloin päästää reissuun. Aika menee varmasti ihan hurahduksella. Olisi vaan sitä luonnetta odottaa kärsivällisesti... Jospa sitä vappuna saapi katastella kevättä Raivionrannan maisemissa =)

Tässäpä jokunen kuva tammikuiselta reissulta, kun käytiin ensimmäisen kerran taloa ulkoa päin tiirailemassa. Talo on paikallisen arkkitehdin suunnitelema, omalaatuinen ja sille paikalleen rakennettu ja suunniteltu. Talo töröttää kallion päällä, oma kaivo talon alla 44 metrin syvyyteen porautuneena. Takapihan parvekkeen laudoitukset ehkä ainut "häiritsevä" tekijä, jota pitää sulatella ensimmäiset asuinkuukaudet ja miettiä sitten onko niistä kenties auringonsuojan antajaksi vai voisiko ne kenties paukutella pois...no sen näkee sitten. Samoin pitää maa-ala raivata (opetettu on, että vasta sitten kun on lehti puussa...), jotta näkee järven sinisen laineen ainakin sieltä täältä suoraan talolle ja pihamaalle. Kyllä minä meidän tulevasta makuuhuoneesta jo tiirasinkin, että hyvin näkyy =) Sitähän on kohta ihan liekeissä! Cool

Tie heittää lenkin talon pihassa. Äiti ja Esa tuumailevat kaiketi, että miltä se pihapiiri sitten kesän tullen näyttääkään...

Isäntä tulevalla talollaan =)

Pyry onnensa kukkuloilla Kiantajärven jäällä!

Taloa takapihan puolelta. Etualalla  myös maakellari.


Autotalli/varastorakennus, tuumaillaan tuumaillaan...

Valtteri-kummipoika oli mukana tutkimusretkellä. Lupaili jo tulla yökylään - ihanaa =)