Täällä sitä makoillaan kotisoffalla ja haaveillaan taas ajasta paremmasta... Tämä kituviikko ennen lomaa se on kyllä sellainen kärsimys että! Ei millään malttais oottaa - vielä kolme yötä "jouluun"... ja pääsee hyppäämään ratintaakse ja ajelemaan kauas näitä tuhansista työasioista, jotka päässä pyörii ja tehtaalla on tehtävänä. Sellaista se on minun työ, aamusta iltaan, kaksneljäseiska käytännössä. Mutta loman aion nyt kyllä ottaa niin lomana kuin suinkin. Hiihtoladulle ei ole tarkoitus ottaa puhelinta mukaan - tai ehkä otan, mutta aina en joka rinteessä siihen vastanne... Eihän se puuskuttava mäkiääni kovin kiva ole kenellekään kuultavaksi. Mutta, kun ei muka malta olla töitään "tekemättä"... Jees, sekin puoli pitäisi opetella, ettei ihan tylsäksi kävisi tämä elämä =) Nääs pelkkää työntekoa meinaa välillä olla ;)

Juu, mutta eiköhän se tästä. Katselin tuossa ainakin triljoooooona kuvaa mukavista hetkistä möksällä ja metiköissä. Taas muutaman kuvan liitän tähän kaikkien kauhisteltavaksi. Hehe, tuon mustikanmöllykän saattaisi suuhunsa napsasta. Aatteleppa tilannetta...oot kävelly jonkun matkaa metikköön, heität repun, teet nuotion ja rupeat nuotiolle istuskelemaan. Kahviveen kiehuessa pyörähät toiselle kyljellesi ja rupeat napsimaan noita möllyköitä naamariisi. Koko ajan löytyy vaan isompia ja isompia...ja aurinko paahtaa selkään, ihana siellä vaan könytä :) Koiruli tulee mukaan katselemaan, että mitä se emäntä tänne on pituukselleen heittäytyny. Siinä sitten yhdessä peuhataan...ja ollaan sananmukaisesti "mustikassa".

Joo, ajatusmatkaa tulee tehtyä aikamoisen usein. Sitähän se on, sitäpä hyvinki. Haaveilua aina paremmasta ja paremmasta ajasta. Oi jos olisi kesä niin pääsisi metikköön. Oi jos olisi talvi niin pääsisi hiihtämään, tai jos olisi kevät niin pääsisi tutkimaan heräilevää luontoa tai jos olisi syksy niin pääsisi kaunistelemaan syksyn ruskaa... Niin, milloinpasta nauttii tästä hetkestä, siitä mitä tällä hetkellä on käsillä. Ihan hyvähän minulla on tässäkin olla - kuten Mikko V. sanoi: "kahden sekunnin nykyhetkessä". Sen verran se kestää, muu on historiaa tai tulevaa. Niin, mikäpäs tässä - hyvä musiikki soi taustalla, on lämmin viltin alla, koiruli makoilee jaloissa, kohta lähemmä ulos käppäilemään ja nauttimaan ihanasta talvi-illasta, reilusta 10 asteen pakkasesta. Sitten tulemma lämpimään saunaan, syömme iltapalaa ja käymme nukkumaan. Mikäpä tässä ollessa! Eiköhän sitä pidä opetella elämään elämää - mitä sitä turhaan pilvilinnoja rakentelemaan!!! Jospa sitä on jo oman pilvilinnansa rakentanut hieman pienemmässä mittakaavassa vaan kuin mitä on alunperin suunnitellut... *Pyry nyökkäilee*