Kävin toissapäivänä Suomussalmella ollessani tapaamassa mummuani, 93-vuotiasta Hilja Saaraa. Mummu oli todella virkeällä päällä - rallatteli ja jutteli niitä näitä. Kertoi viime päivien kuulumisia ja tapahtumia vuosikymmenien takaa.

Mummu kertoi, kuinka ukkini oli juuri lähtenyt Rovaniemelle, vai Ouluunko se oli? No ei se mitään, kun äiti (isoisoäitini) oli auttamassa mummuani askareissa. Teki kuulemma väliaitaa (??) ja hyvä tuli. Ruoaksi oli tullut taas paljon järvestä kalaa, hauet olivat suurinpiirtein kirveenvarren mittaisia. Kovasti häntä kuitenkin järvi pelotti - jäät kun olivat jo huononlaiset salmen puolelta, kotirannasta. Samalla mummu laskeskeli, kuinka lehmiä kuletettiin Lamponiemestä Materoa kohti. Välillä seikkailtiin mummun veljen kanssa ja kyselipä hän myös, että olenko minä menossa äitini kanssa Kestiin vai ihanko sieltä ollaan tulossa? Kohtelilaasti vastattiin, että ei me tänään Kestiin taideta joutaa :)

Mukava kuunnella noita mummun höpinöitä. Välillä eletään ihan tässä päivässä, mutta vähintään viiden minuutin välein seikkaallankin ihan jossain muissa maisemissa ja aikakausissa. Silmistä näkee, että mummu todellakin elää sillä hetkellä jossain muistoissa ja on hyvin onnellisen näköinen. Ukki on aina tarinoissa mukana. Jospa taas pian pääsisi aikamatkalle Ala-Vuokin maisemiin.

Sitä odotellessa.