Ja ystäväiseni Piialaisen poika Veeti, jonka kummi saan myös olla. Kuvien välityksellä pitää seurailla, kun hän kasvaa niin kovasti. Asustelee siellä Kuusamon kylillä ja välillä käypi perukassa Riihivaaran rinteillä mummua ja pappaa tervehtimässä. Mukava, kun näkeepi talviloman aikaan ukkelia sitten aikamoisen paljon... ja opettelen ehkä hiukkasen myökin sitä pyllyn pesua... (tuskin =) heh) *haleja Veetille*
lauantai, 10. helmikuu 2007
Kommentit