Hiphei! Jo niin syksyisen tuntuista viikonloppua tässä vietellään. Tultiin juuri Käpälämäestä - eli Heikkisten mökiltä Patokasta. Missäpäs muissa maisesmissa sitä olisi taas ollutkaan, kun vesilinnunmehtuuaikakin on jo alkanut.

Ajeltiin perjantaina Hannan, Harrin, Esan ja Pyryn kanssa Vuokkiin. Siinä retkikamppeet lyötiin läjään ja lähdettiin Pierupenkereelle illaksi. Pojjat jäi passiin kyttäämään sorsia, hämärä oli jo tulossa. Myö Hannan kanssa kuljettiin suoraan määränpäähän asti, keräiltiin hieman polttopuuta ja laitettiin tulet. Siinä istuskeltiin nuotiolla monen monta tuntia aina puolille öin asti - makkaratkin paisteltiin ja juteltiin niitä näitä. Ihanan rauhallista, lämmin yö. Auton mittari  näytti lähtiessä +15,5 astetta, joten kuuma siellä suorastaan oli talsia kalsongit jalassa. Ja kyllä meinasi pimeäkin olla yöllä ku autolle konkoili. Hyvin kuitenni selvittiin.

Lauantaina heräiltiin ja lähettiin käymään Mäkeläisellä. Ostimma kesän ehkäpä viimeiset jädet ja ajeltiin Ylivuokkiin käymään kunnostetulla Rautiaisen Myllyllä, josta oli vasta Yläkainuussakin kirjoitettu. Tässääpä muutama kuva sieltä. Kamera oli jäänyt harmikseni Kajaaniin, mutta onneksi puhelimessa oli jonninsorttinen. Ja tietty viikonloppu oli keleiltään mitä mahtavin valokuvaukselle...

Harri ja Hanna myllylle menossa.

Myllyn jauhinkivet, jossa oli vastikään reenailtu jauhantaa


Jyhkeät portaat vintille mistä jyvät pudotellaan.

Ulko-ovet oli entisöity. Hienot värit.


Tatti törötti katsellen myllylle laskevan puron lamparetta.

Tunnelma oli hyvin rauhallinen, pientä tihkusadetta välillä ja ilma kostean utuinen, puro laski hiljalleen.

Launatai-iltana kerättiin taas retkikamppeet reppuihin ja suunnattiin jo kuuden aikoihin Vuokin metsiin. Pyryläinen jäi mökille nukkumaan oltuaan päivän ulkona. Mentiin ensimmäisenä käymään Poikkipuoisenlammella. Ei lintuja. Siitä kuljettiin sitten Keilulammelle. Ei lintuja. Viimeiseksi valittiin Lohilampi. Lintuja jonnin verran, mutta kommeimmat joutsenia - pariskunta suojeli kolmea vielä harmahtavaa  poikastaan. Aurinko laski suon taakse ja ilta oli mitä ihanin istuskella nuotiolla. Karhunmetästäjiä kuului ajelevan lähiteillä iltahämärän tullessa. Melkosta metästämistä sekin. Tuossa istuskeltiin taas Hannan kanssa nuotiolla ja mettäukot kävi kiertelemässä lähimaastoissa. Siinä sitten istuskeltiin porukalla, kun kaikki havahtui lammen takaa metsästä kantavaan ääneen. Karhunmurinaa - kaikki todettiin yhtäaikaa. Niitäpä siellä kyllä riittää, mutta ei niitä kyllä näkemään pääse - ainakaan usein.

Lohilammen rannalla on vanhaa leiripaikkaa ja puu, johon on ajansaatossa ihmiset keränneet metsästä löytyneitä sarvia. Oli siinä muutamat tuoreetkin tuotuna. Kenenkähän kaikkien kädet noissa sarvissa on käynytkään?

Sunnuntaita nyt vietellään. Aurinko paistaa ja mieli on hyvin levännyt. Tänään ajelu Kajaaniin ja Hanna Kuopion junalle. Ensi viikonloppua odotellessa.