Tässäpä sitä ollaan taas jälleen kerran mettään könyämässä. Suht myöhäksi meni, että pääsimmä perille perjantai-iltana töiden jälkeen Keilumännikönlammelle Ala-Vuokkiin. Jonkun verran on aina sitä kantamustakin nääs mukana... Pitäähänstä ruokaa olla! Ensimmäinen yö oli loistava - ehkä liiankin. Kuuma oli ku hele..tissä!!! Meinasi jotkus sulaa makuupusseihinsa. Ja itikoita oli niin perk..eesti!!! Siis ei eläissään oon sellaista määrää yrittäny ängetä sakkia samaan makuupussiin. Pussin suut oli niin supulla kuin mahollista, jotta ei tulisi sarjatulitusta itikoiden suunnalta. Sittenpä sitä suli sinne pussinsisälle, ku niitä pakoili. Ihan älytön yö. Varmaan pökkyrässä kuuli ihan omijaan, ko yöllä tuli vieruskavereilta (ja varmaan itseltäkin heille) viestiä, että nyt jytisee ja joku juoksee ihan laavun takaa... Ja älytön ralli päällä (siis mielessä), että mikä elukka se nyt tulee ja syöpi. No ei vaineskaan! Kivaahan meillä on aina, pieni jännitys naistenpiiristä antaa aina mukavaa lisäsäväytystä reissuille. Ja tuolloinhan oli jo yöt pilkkopimeitä - niinkuin pittääkin :)

Tässäpä se on sitte meidän kyhäelmä päivänvalossa - hyvin on maastoutettu! Ei ihme, että metänelukat kulukieassaan seiniä raapii...

Meil on metsässä nuotiopiiri ja kuusten kuiske soi. Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähi puutkin punervoi... Jees, sitä sitä monasti on tullut vingutettua noilla reissuilla. Joskin monesti vaan omassa mielessä, ettei pilaisi raakunnallaan koko porukan herkkää hetkeä...

Ja se nokipannukahvi se o hyvää...

Pyryki oli ensimmäisen yön mukana. Meinasi pojalla olla ahistusta itikoiden kanssa ja lämminki se taisi olla... Ja ku piti vielä olla laavussa tiukasti koko yö, ettei hukka vie mennessään... Sinne pimeään mättäikköön olisi väkisin halunnu mennä makoilemaan. Rohkea mukamas, ja pyh! Oikeesti puntit tutisee :)