Muuan tunti unta silloin tällöin, koira nukkuu kyllä ku tukki. Silleenpä tässä on mennyt tämä viikko. Oon ollu tosi tosi kipee, pakko vielä valittaa :/ Ikään en olisi voinut uskoa millainen voi olla todellinen kurkkukipu. Uskomatonta. Mietin tuossa sairasvuoteella pyöriessä, että herranen aika, jos minulla olisi vielä kita- ja nielurisat tallella niin mitä tämä sitten olisi...vai senkö vikaa tämä on että ne on joskus poisa leikattu? Tiedä häntä, mutta kenellekään en tämän viikon olotilaani suosi, en edes pahimmalle vihamiehellenikään.

Tässä on kerennyt haaveilla vaikka sun mistä ja tehdä pikku juttuja kotona mitä ei ole pitkään aikaan tehny. Vanhoja valokuvia oon larannu ees taas ja mietiskelly, että minne ihmeeseen mulla on kuvaaminen nyt jääny. Ei ole moneen kuukauteen tullu juurikaan kuvia otettua. Noh, eiköhän se kärpänen taas puraise. Laitan tähän fiilistelyksi muutaman kuvan viime talvelta. Ekassa talvista Patokan siltaa, tokassa mökkilammen takaranta pakkasessa ja kolmannessa Niinis ja Pyryläinen Kiannalla auringonlaskun aikaan. Mitähän möyrinevätkään.

Niin se aika rientää, että hehkutellaan menemään jo tammikuun 12.päivää. Päivä alkaa pitenemään ja sitä mukaa elämä taas täyttymään energialla. Ja tämän ryykelin jälkeen kyllä oon aikonu tehdä vaikka sun mitä ku liikenteeseen taas pääsee. Luontoon haluttaisi ihan älyttömästi - joku autiotupa pitää tässä talven pimeän aikaan kyllä katsastaa.Toisaalta on tässä myös Pyryläisen kanssa opittu nauttimaan joutenolosta - oikein vietetty porukalla sitä koiranelämää. On meillä ollut hauskoja hetkiä, tuo koiruli meinaa olla ihan mahoton koomikko-jästipää-järkäle. Niinaltakin yks päivä karkasi niin tyylikkäästi - oli vissiin saanu maata tarpeeksi sisällä mun kanssa, ku ampasi sitä vauhtia takapihalta maalimalle. Niina raukka oli ruokiksella sitä ulkona käyttämässä ku tämä täti makasi sängynpohjalla. Hahaaa - itsekseni pikkuisen sieltä peitontakaa hihittelin, että siinäs näkee, ettei se dogi aina niin kultanen oo... En vaan uskaltanu ääneen nauraa - sen verta kovasti se Niina viuhto ees taas huushollissa ja pihamaalla.

Niin muuten, tässä on jäänyt taas kaikki uutiset kertomatta. Uudesta Juntus-Kemppaisesta, kummipojasta tuli nimeltään Elias Aaro Eemeli =). Kastajaiset olivat juuri ennen vuodenvaihtumista ja uusi vuosi vaihtuikin sitten kivasti Juntus-Kemppaisilla rauhallisessa merkeissä. Oli mukavaa, terveisiä vaan sinne Lumilinnantielle! Pyryläinen oli tietty myös mukana. Saattoi se poika muutaman kerran haukahtaa raketeille. Mitäs kehtaavat paukutella.

Nyt alkaakin siltä jo tuntua, että saataisi sulkea jo silmänsä. Äsken ku yritin nukkua niin eikö mitä, silmät eikun pling vaan eikä väsyttäny ollenkaan. Josko yrittäsi uudelleen...

Kuut nait.