Kävimmä Pyryläisen kanssa pitkällä aamulenkillä. Lähettiin seitsemän korvilla ja suunnattiin jälleen kerran Kajaanijokivarteen. Joki oli saanut pakkasyönä hartioilleen ohuen jääpeitteen. Vesilinnut heräili sulakohdissa liplatellen ja hakemani joutsenkin löytyi. Mutta toinen pariskunnasta oli kadonnut jonnekin. Paikalla ollut joutsen lauleskeli kovasti, varmasti kutsui ja kaipaili puolisoaan. Sellaista elämää se piti. Joku ohi kulkeva pappakin tokaisi, että siellä se kutsuu puolisoaan. Sitä siinä seurattiin Pyryn kanssa jokunen hetki ja kun lähdettiin kävelemään takaisin kotiin niin lähtipäs se joutsenkin lentoon. Lensi todella liki - näki selvästi siipien sulat, nokan ja silmän. Ihana oli katsoa joutsenta heti aamutuimaan "silmästä silmään". Jännä fiilari tuli siitä juu. On ne kyllä kauniita lintuja. Ja se laulu se vasta kaunista onkin... Juu, olihan siellä muitakin lintuja - sorsia hurumykke taas, telkkiä ja naurulokkeja. Oli muitakin, mutta eipä meikäläinen tunnistanut niin kaukaa mitä katseltiin. Jää oli ajanut linnut hiukan kauemmaksi sillalta, eikä päässyt kamerallakaan tarpeeksi lähelle. Tässä kuitenkin muutama kuva aamuiselta reissulta. Tekisi mieli jo "parempaa putkea", ku ei ole kärsivällisyyttä missään ikään odotella parempia kuvaushetkiä :) Jepu jee...jos lähtis kylille. Mukavaa viikonloppua!!!