No morjens!

Jep jep. Näin se aika kuluu ja vuosia karttuu lisää. Meikäläiselläkin liippaa jo kolmikymppiä lähelltä, kiirettä pitää muka siihen tahtiin, ettei kerkeä kuvia ottaa saati blogiin kirjoittelee. Kukapa taitaa ees tätä blogia enään muistaa :( Nyyh.

Juu, siitä kiireestä voisi tehdä kirosanan. Ja jos kirosanan päästää suusta niin saippuallahan se pitäisi toki pestä. Aina muka kaikki pannaan kiireen piikkiin. Kai se on enemmän sitä omaa saamattomuuttaan ja laiskuutta. Mutta kun tulee se kuuluisa kiire, niin sitten sitä pyörii ympyrää kuin mikäkin hullu, eikä enää lopunperin saa mitään järkevää tehtyä. No mutta, oon minä tehny. Oon keskittänyt vapaa-ajanvieton ulkoilmaan. Tietokone on monesti jääny työpaikalle, jotta ei tuel illalla näpyteltyä työhommiakaan. Ei niitä kukaan muu käske olla iltaisin tekemättä ku ite vaan. Pyry on ainakin olllu onnelllinen, ku illat on keskitytty ulkona olemiseen. Tässäpä oikeastaan tältä keväältä ainoat kuvat, joita on tullut otettua. Ensimmäisessä ollaan Pyryn kanssa Pappilanniemen rannalla kevättä katsomassa. Siellä käytiin harva se ilta katsomassa ku lintuja alkoi pikkuhiljaa saapua myös näille Kajaanin korkeuksille. Joka päivä jään vähyyttä katasteltiin ja lopussa pysyttiin ihan rantapoluilla, ei siis Pyryläinen ole tällä kertaa päässy uimaan kylmiin vesiin. Onhan se joskus niihin jäihinkin raukka tippunu... Voi surkia sentään!

Tämä kuva onkin sitten jo tuoreempaa. Käytiin viime perjantaina Isän ja Pyytien poppoon kanssa Suomussalmen Kekkoskakkosen varressa lintutornilla. Taisi olla koko remmilä eka kerta tälle keväälle...Lieneekö muillakin kirosana-kiire ollut käytössä?

Niin, lapinpöllähän siellä tietä näytteli. Ei ollu moksiskaan, pyöritteli päätään ja istuskeli kuin mikäkin herra keskellä vilkkainta perjantai-lauantai välistä yötä Pyyvaarassa. Oikeesti. Siitä meni pyörää ja autoa ohi, että vilisi :) Van ei muut huomannu herraa, ku Opelixin kyydissä ollut porukka. Ja minä kuvasin Pyryn nokalla sotkeman ikkunan läpi harvinaisuutta (minulle) kuin viimeistä päivää. Tämä tarkin niistä, tekstit jäi vähälle näölle, mutta siitäpä se paikkaki selviää.

Makkis ei heti kehannu tulla torniin asti. Alhaalla nuuhkutti maata ja tiiraili välillä yläilmoille. Niskat ne oli nurin tälläkin luonnonoikulla.

Kaunis ilta oli katastella lintusia. Mitähän siellä olikaan... paha-kurki, suokukkoa, piisamia, taivaanvuohi, sadat sammakot kurnuttamassa, joutsenet pesimässä, lokkeja, tiiroja, taveja, plaa plaa plaa. kaikkea muuta "sitä tavallista".

Jo sitä pääsi tälle kesälle hirviäkin näkemään. Aattelinki jo retkelle lähtiessä, että ei ole vielä tälle keväälle näitä kuninkaita näkynykkää. Kolmin kappalein niitä sitten tällä reissulla nähtiin. Se on varma paikka tuo Pyytie-Näätälä-Pyyvaara nähdä hirviä. Tämä herra vaan syöpötteli, ei paljoa meista välittänyt. Hujautti sieltä toinen auton eestäkin mennä.