No niin, nyt ne on sitten takana. Pari kuukautta on ollut tiukka aika olla lipsauttamatta Marikalle mitään sen pyöritysviikonlopusta. Onneksi pokka piti kaikilla loppuun asti ja saatiin järjestettyä Marikalle täytenä yllärinä polttarit. Retki alkoi perjantaina.

Mira, Sirpa ja Niina meni etukäteen Ukkohallaan järjestämään mökille paikkoja valmiiksi morsiammen saapumista varten. Taisi ne järjestellä siinä ajassa myös itsensä ihan tolokkuun kuntoon.

Lähettiin sitten illalla Merjan kanssa Tiina-kaason luokse, jotta pääsemme porukalla hakemaan Marden liikenteeseen. Tehtiin viime hetken suunnitelmat ja syöksyttiin Tiinan luota Marikalle. Tero tuli availemaan ovea Marikan makoillessa saunatakissa sohvalla tyynenrauhallisena. Ylläri taisi onnistu. Sulhanenkin oli ihan sekaisin. Sanojensa mukaan niiiiiiiiin onnellinen, että oli pitänyt koko perjantai iltapäivän/illan hymyillä ja hykerrellä.

Suunnattiin möykkeleistä (?) tietä pitkin Ukkohallaan, jossa sekavatukkaiset menninkäiset olivat porukkaa vastassa ja kaappasivat huivi-silmillä-Marikan autosta mökille. Siinä sitten alettiin fiilistelemään, syöpöteltiin iltapalaa ja valmistauduttiin morsiussaunaan. Kaikenmaailman temput tehtiin, jotta morsian on varmasti valmis alttarille. Kursuttiin aamuyölle ja lähettiin yöpuulle hyvissä ajoin, jotta aamulla varmasti kaikki olisi skarppina.

Lauantai aamuna heräiltiin ja kerrottiin Marikalle, että päivän teemana on sulhasen jalanjäljillä kulkeminen. Niinpä päivä alkoi mannapuurolla med kaakaojauhe. Nam. Marika tykkäsi ainaki ilmeestä päätellen ;)

Puol kympiltä lähettiin ensimmäiselle retkellemme, matka suuntasi (kauas) Hallan Saagaan Marikan luullessa, että lähdemme potkimaan palloa. Ylläri oli melkoinen kun selvisi, että polttariporukkamme pääsee korkkaamaan ensimmäisinä ulkopuolisina henkilöinä Suomen ensimmäisen ja maailman pohjoisimman Cable WakeBoard-keskuksen. Voin kertoo, että oli hauskaa katseltavaa. Allekirjoittanut keskittyi parin muun vettähylkivän tyypin kanssa kuvaamiseen. Jengiä kertyi katsomaan pienen kylän verran ja kyllä taisi paikan pitäjillä olla huisit naurut naurettavana. Kainarin toimittaja saapui myös paikalle - kommelluksista pystyi lukemaan myös sunnuntain Kainuun Sanomista ihan etusivulta lähtien.

Mira, Tiina, Merja, Niina, Sirpa ja Marika valmiina taistoon. Meikäläinen kuvaajana ja Johanna saapui myöhemmin remmiin mukaan. Kaheksan emäntää siis päivän pyörittäjänä, muut kotona hengessä mukana.

Ja sitten mennään. Tämä oli se elä-tee-näin lähtö, vartalo suorana ja väärään suuntaan. Kuka se käski syöksyä suoraan pääeellä veteen, kairata veenpintaa nenällä ja ihmetellä sitten kahden metrin päässä, että miten tässä nyt näin kävi? Vai oliko sukset liisteröity lähtöalustalle? Varmaankin :D

Vauhdintuojana vedessä oli suht usein "omat perämoottorit". Pääseehän sitä eteenpäin niinkin.

Ihan oman tyylilajin sai aikaiseksi Tiina. Muna-asennoksi sitä kutsuttiin, kun Tiina päätti vetää puolirinkiä kyykyssä vaijerin perässä. Lieneekö Tiinan näkemällä Kuks-aukolla sitten osuutta tyylinluontiin? Ken tietää. Pääsi se sitten seuraavalla kierroksella hienosti pystyynkin, kun sai uutta ohjeistusta lajiin. "Nouse Tiina nouse", huusi yleisö villisti laiturilta.

Ja kuka se tässä mennä pötköttelee..? Mira on kova luu. En päästä irti, en vaikka sukset lähtisi jalasta ja kääntyisin selälleni kulukemmaan (miettii rystyset valkeana kalikkaa puristaen). Yhdellä kädellä mentiin vielä muuan metri, kun tyttö selällä vettä pitkin viiletteli.

Viimeinen kierros koko porukalta oli Marikan tekemä. Tyttö veti tyylikkäästi koko kiepin ympäri, mikä oli uskomattoman hieno päätös hiihdolle. Jengi oli hengittämättä rannalla, kun Marde veti. Jännitti...hiljaisuutta...pääseekö rantaan asti takaisin... JEEEEEEEE!!! Sä teit sen :) Voi hitto mitkä oli fiilikset kun emännät paineli takaisin mökille.

Ja nämä kuvat taisi olla Merjan, eiku Niinan vai oliko ne minun hiihdoista..? Vaatimattomasti kroatian poika hyppeli pitkin poikin. Onneksi ei näyttäny temppujaan ennen meitä. Dääm.

Jep jep. Kello kakstoista päivällä ja morsiammelle vedetään keijukaispukua päälle. Rauta-Penan taksi tuli viis yli puoli yksi hakemaan ja matka kohti tuntematonta saattoi alkaa. Puolangantien kautta Suomussalmelle vietynä morsian oli määränpäästä sekaisin. "Mihin me mennään" kysymys kiiri kilometrin välein Marikan huulilta. Taisi jännittää - taas.

Mentiin Ämmänsaari-cityyn. Heitettiin enimmät kantamukset hotellille odottamaan iltaa ja otettiin tärkein reppu selkään mukaan. Ja mikä teki sen tärkeimmäksi oli se, että se oli painavin. Ja miksikö se oli painavin, johtui siitä että se oli täynnä kiviä.

No höh... No mutta siis, Marika sai ihmetellä seuraavaksi, että miksi turisteille tuli outo hoppu yhtäkkiä Kauppakadulla. Mitä ihmettä, nehän kaappaa meidän Marikan. Sinne se hävisi, asuntoauton perään ja lähti köryyttelemään saitsii'ingille Ämmänsaareen. Sillä aikaa muut hyppi seuraavan huvituksen järjestäjän kyytiin ja mentiin. Sahanranta kutsui ja alle saatiin pikkuinen cartingauto. Kulki se, ainakin kun uskalsi kaasua polkea ja löysi sen hienon hennon tuntuman polkimeen. Taisi joku painaa jarruakin yhtäaikaa ja sitten sitä ihmeteltiin porukalla, että tulpatko ne taas kastui vai haluaako ne tytöt juoksuttaa huviksensa Jukkaa, jotta auto saadaan uudelleen käyntiin. Mikä lie ollut sitten syynä, mutta taisi koko remmillä olla eka kierros aina se hankala ja tuhat kertaa sammuva, kunnes toinen kierros ampuikin sitten sellaiset kierroslukemat seinille, että ei paremmasta väliä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ei ole enää meikäläisellä mitään hajua kuka kisan voitti tytöistä... Van mitäpä sen väliä. Sovitaan vaikka, että morsian.

Nuorin kannustaja Ilona Oulusta. Serkkupojan ja Johannan tyttöä näin matkalla siis ekan kerran. Hyvin oli rauhallinen ja kuin luotu tallielämään. Varikon söpöin kannustaja.

Tiina luulee, että hampaat irvessä lähtee kierrosajasta ainakin sekunninsadasosa pois. Vai tuliko siitä vain itikoita leegoihin? Vauhtirantu hiuksissa oli ainakin tehty juuri tätä tilaisuutta varten :D

Niinis se saattaa neuvoa paikan pitäjiäkin. Tyyppi esitteli auton käyttöominaisuuksia, jarrun kohdalla agentti-Niinis2 sanoi, että "mulle on sanottu, että sitä ei tarvi käyttää". Niin sitä mentään mutkin suoriksi ja talla pohjassa. Taisi tuulenvastus tuoda parit pisarat silmiin vai mitä se Niinis pyyhkii? ;)

Sirpa on tässä maalissa, lähdössä oli hiukan tiukempi ilme. Tämä sankari ei kyllä vauhtia pelkää. Takasuoralla kuului sellaiset karstanpoistoäänet piipusta ja varvikko pölisi, että...

Tämä on se Kimi Räikkönen. Tukka pystyssä vetää ja ilmekään ei värähdä. IceIce-Mira. Kuunteleppa kannatusbiisisi netistä Vanilla Ice - Ice Ice Baby.

Mertsi menee tässä, hyvä että kuvaan kerkesi. Taisi jäädä ratista sellainen tutina ja tärinä käsiin, että sen vuoksi heitti ruokansa yöllä lokeille. Mikä lie sitten tuonut kyyneleet silmiin..? Kenties se painava merjan-kokoinen reppu ;)

Nälkähän se tuli noissa huvituksissa. Tämä rinsessa oli vaan unohtanut ruokarahansa kotia, joten tienatahan ne piti. Onneksi tebskan asiakkaat olivat niin mukavia, että pientä puunaamista vastaan sai jonkun lantin ja pian oli ruokarahat kasassa.

Teboililta lähettiin sitten kulkemaan Teron entisten koulujen ja kulkureittien kautta kohti Jätkänpuistoa. Matkalla Marika kävi parissa tivolilaitteessakin fiilistelemässä. Rinsessa oli silminnähden onnesta myhkyröissään. Saihan hän sentään koko tivolin itsellensä, se oli juuri häntä varten sinne tuotu. Kyllä se kaaso on kaikkea keksinyt ;)

Sittenpästä mentiin Jätkänpuistoon. Siellä vähän tuumailtiin ja keskusteltiin hiukan vakavemmin siitä, että miten sitä on tähän asti päästy. Mitkä reitit ne on johdattanut Marikan jätkänpuistoon polttareitaan viettämään, tuumailtiin jos sun vaikka mitä. Siinä sitä aikaa vierähtikin nurtsilla istuen. Iltakuuden aikaan laitettiin taas jalkaa toisen eteen ja läpsyteltiin hotellille saunomaan ja takkatuvalle oleilemaan. Meno oli puhtoinen, iloinen, tanssahteleva ja kupliva - kaikkea yhtäaikaa. Wanhan Mestarin norjalais-iskelmäsankari teki tanssin mahdolliseksi sopivilla sävelillään, tyhjä Tervareitti kurkattiin mennessä takaisin hotellin Karaoke-baariin. Lauloi se morsiankin. Keikuttiin jokunen aika siellä, lähettiin "rastinrillille" syömään ja jaettiin evästä hieman kylän parille lokillekin. Ooteltiin Rauta-Annelin taksi ja hurkastiin takaisin Hyrylle.

Tämän näköisenä se Marde illan kulki.

Oli kyllä huippu viikonloppu. Jonninverran taisi porukkaa väsyttää sunnuntaina ku kotiin päästiin. Meikäläinen pötkähti lähes samointein nukkumaan, heräsin 20.30 ja ei siitä kauaa menny ku taas olin takasi untenmailla ja yöunilla. Kiitosta vaan kaikille.

Erikoiskiitos täytyy sanoa kyllä ohjelman tarjoajille; Ukkohallan porukka oli ihan älyttömän mukava ja saatiin hyvin lämmin vastaanotto, jäi kyllä hommasta semmoinen fiilis, että joka iikka aikoi viedä lisaa euroja tähän pirttiin uudelleen. Taksikyydit Rautiaisen perheeltä oli mitä mutkattomat ja tasaisimmat, Ämmänsaaren Teboililla satiin hyvät ruoat ja palvelut, Kiannan Kuohujen hotellin väki omistaja edellä antoi hyvät fiilikset, carting-touhuilut oli myös saman jengin tarjoamaa. Huisii porukkaa ja mahdollisuuksia sitä Ylä-Kainuusta löytyy ku vaan kysäsee. Laitetaan siis viidakkorummut pörisemään. Palataan - VIIMEISTÄÄN KUUBASSA :DDD